Vitsiälän kyläseura järjesti sukututkimusseminaarin 13.9. Sampolassa. Kouluttajina olivat Olli Lahtinen, Liukkosten sukuseuran sukututkimuskoordinaattori ja Ari Kolehmainen Menneen jäljet -yrityksestä. Tilaisuuteen osallistui koronarajoitusten vuoksi vähän toistakymmentä kiinnostunutta, sekä vasta-alkajia että jo pidemmälle sukujuuriensa selvittämisessä ehtineitä. Ari Kolehmaisen esitys ”Sukututkimuksen lähteet internetissä” tarjosi kattavan listan erilaisista henkilöhistoriatietoa tarjoavista organisaatioista. Nykyäänhän sukututkimus on helpompi aloittaa kuin takavuosina, sillä suuri osa sukututkijan tarvitsemasta perusaineistosta löytyy digitoituna internetistä. Tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat seurakuntien kirkonkirjat ja Suomen sukuhistoriallisen seuran digiaineistot, joihin perehdyttiin seminaarissa kädestä pitäen. Tulkinta-apua tarvittiin ja saatiinkin muun muassa vanhimpien, 1600- ja 1700 -lukujen henkilötietojen osalta, jotka pohjautuvat pitkälti sen aikaisten ruotsinkielisten kirjureiden käsialoihin ja tiettyihin merkintöihin, joista ei vasta-alkaja saa helposti tolkkua. Esimerkiksi nimet kirjattiin usein ruotsalaisittain, kuten vaikkapa Juhani Liukkonen muotoon Johan Liukoin. Onneksi apua saa myös helposti verkostoitumalla sukututkijaryhmiin esimerkiksi facebookissa.
Olli Lahtisen esitys ”Liukkosten geneettinen sukututkimus” antoi esimerkin yhden sukuseuran DNA-analyyseihin pohjautuvasta sukututkimusprojektista. Luento antoi kosolti tietoa siitä, miten ja millaisia DNA-testejä on hyödyllistä käyttää perinteisten asiakirjoihin perustuvien sukutietojen täydentämisessä. Liukkosten eri sukuhaarojen edustajilta teetetyt mieslinjan testit tuottivat tiedon siitä, että viisi eri sukuhaaraa yhdistyvät samaan juureen eli yhteiseen esi-isä -Liukkoseen. DNA-analyysi tuottaa muun muassa tiedon tuhansista etäisistä ja läheisemmistä serkuista. Haasteen muodostaa näin paljastuneiden serkkuyhteyksien jäljittäminen omasta sukupuusta löytyvien iso (-iso -iso) -isien/äitien sisaruksista, joista jonkun kanssa DNA-serkkulistalla esiintyvän lähiserkun vastaava iso (-iso -iso) -äiti/isä on aikanaan avioitunut. Yllätyksiäkin saattaa paljastua. Jonkun esivanhemman lapseksi kirkonkirjoihin merkitty ei aina DNA-analyysin perusteella kuulukaan samaan sukuun. Isoisovanhemman lapselta saattaakin löytyä yhtenevyys renkipojan, naapurin isännän tai vaikkapa venäläisen sotavangin geeneihin.
Asiantuntijaluentojen tarjoama kattava tietopaketti herätti paljon keskustelua ja kysymyksiä, ja arvatenkin monen osallistujan tietokone on lähiaikoina kovassa käytössä tehtäessä internet -pohjaista sukuselvitystä. Kovasti toivottiin myös uuden, käytännönläheisen sukuselvitykseen perustuvan työpajan järjestämistä.
Jarmo Liukkonen